1 / Koirat Tavastialla

Eilen oli ensimmäinen ihan vakavasti otettava kiusaus luopua koko touhusta. Ei siihen mennytkään kuin kaksi viikkoa!

Oli käynyt niin hupsusti, että bilebändi Roope Salminen & Koirat  ja reggaebändi St.Rasta olivat järjestäneet itsensä Tavastialle, Helsingin ja ehkä koko Suomen legendaarisimmalle rock-klubille soittamaan. Olin uutena vuotena tutustunut muutamaan "Koiraan" ja Roopen tiesin ennestään tuttujen kautta. Mielelläni siis menin katsomaan kun jätkät tekivät historiaa.

Ennen keikkaa kokoonnuttiin ihan muulla porukalla ystäväni Jeromen luona Punavuoressa etkoilemaan. Jerome oli hyvänä isäntänä panostanut juomatarjouluun; kiwidrinkkejä ja amarettokaakaota. Minä lipitin vettä ja sitruunamehua ja yritin selitellä ihmisille että olin tosissani tämän alkoholilakon kanssa. Tekivät ne sitten minullekin holittoman kaakaon, vaikken olisi yllättynyt jos olisivat yrittäneet livauttaa sinnekin vähän prosentteja sekaan. Kiwidrinkit näyttivät niin herkullisilta että siinä melkeen taivuin. Ja kun yksi vieraista tarjosi isoa luomusiideripulloa yleiseen jakoon, vähän kismitti. Mutta vesilinjalla pysyttiin kuin pysyttiinkin.

Olen ollut Tavastialla aikaisemmin kolme kertaa, enkä koskaan tilannut vettä. Olin jättänyt rahat narikkaan koska tiesin, ettei juomatarjoiluun tarvitsisi sinä iltana tuhlata. Järkytyinkin, kun nainen tiskillä pyysi kraanavedestä euron. Kolmen metrin päästä sitä sai vessasta ilmaiseksi. Poimin siis jostain pöydästä tyhjän tuopin, huuhdoin sen ja täytin vedellä. Hyvin toimi.

Keikka oli ihan älytön. Tavastia oli loppuunmyyty ja yleisössä mahtui tuskin tanssimaan. Siinä en olisi välttämättä osannut erottaa olinko kännissä vai en. Musiikki sai pään surisemaan, ilmapiiri oli huumaava, ja vesi maistui oikein hyvälle kaiken sen hien keskellä. Vasta keikan jälkeen kun tanssilattian puoli suljettiin roudauksen ajaksi ja kaikki 600 ihmistä (joista osa tosin lähti tässä vaiheessa pois) suljettiin baarin puolelle huomasi, että jotain puuttui. Tavastian lauantaidiskoa odottelemaan jääneet ihmiset hengasivat ympäriinsä, onnittelivat bändien jäseniä ja yleisesti puhuivat kovaan ääneen. Minä olin tietysti vesiselvä, enkä viitsinyt huutaa kaiken sen melun yli keskustellakseni jonkun ihmisen kanssa. Ja minulta puuttui se sosiaalinen estottomuus mennä heittämään läppää puolituntemattomien kanssa. Vaikka he todennäköisesti olivat itse sopivasti surinoissa, etteivät olisi häiriintyneet. Oli vähän tylsää suoraansanoen, mutta uskoin sen menevän heti kun tanssiminen alkaisi. 

Eräs kaveri tuli juttelemaan, ja näin hänet ensimmäistä kertaa humalassa niin, että olin itse selvin päin. En koskaan ennemmin ollut ajatellut, että tämä olisi kännissä mitenkään erilainen. Nyt huomasin, että poika oli täysin oma itsensä, potenssiin 4. Sitä on vaikea selittää, mutta se oli varsin viihdyttävää. Toisista ei humalatilaa huomannut ollenkaan, toisista vähän liian helposti. Näihin ihmisten kännipersooniin pääsen varmaan tutustumaan myöhemminkin jos tätä vesilinjaa nyt jatkuu. 

Disko alkoi, mutta DJ ei sytyttänyt. Lisäksi flunssanpoikanen kutitteli kurkussa joten päätin lähteä kotiin ennemmin kuin myöhemmin – päätös jota en humalassa olisi todennäköisesti tehnyt. En haluaisi myöntää, että humalassa en olisi myöskään todennäköisesti halunnut lähteä, sillä pään suristessa muutenkin olisin sietänyt vähän huonompaakin musiikkia. Otin rautatientorilta bussin ja selvisin kotiin alle puolessa tunnissa. Ja parasta oli, että kun menin nukkumaan ja suljin silmät, maailma ei alkanutkaan pyöriä.

// EDIT illan arvioitu säästö kustannuksissa on arviolta pari hanajuomaa plus yöbussi onyhtäkuin noin 16e