Miksi?

Tipaton Tammikuu on monelle suomalaiselle tuttu juttu, ja monet senkin kanssa tuskastelevat. Mutta entä koko vuosi tipattomana? Ihan ilman minkäänlaista vakampaa syytä. Ihan vain huvin vuoksi. Siinä suomalaisessa on jotain vikaa.

Mutta ei minussa ole. Haluan vain kokeilla, ihan mielenkiinnosta olla kuluttamatta alkoholia vuonna 2013, ja katsoa mihin meno johtaa. Alkoholi ei ole minulle ongelma, en ole himodokaaja tai edes säännöllinen viininmaistelija. Ostan harvoin alkoholia kotiin, ja käyn välillä baareissa juomatta mitään, ihan ilman mitään uudenvuodenlupauksia. Siksi uskon vahvasti jopa pystyväni tähän.

Olen kuitenkin opiskelija. Taideopiskelija, jos ollaan tarkempia. Olen 22-vuotias helsinkiläinen nainen. Ja olen jatkuvasti alkoholia kuluttavien ihmisten ympäröimänä. On bileitä, hyviä ja huonoja, sellaisia joissa ei juurikaan juoda ja sellaisia joista ei ilman alkoholia luule selviävänsä. Mielenkiinnolla odotan juuri niitä juhlia, tapahtumia ja tilanteita, joissa oletusarvoisesti joisin. Olen aina ollut sitä mieltä että jos tapahtuma vaatii alkoholinkäyttöä ollakseen miellyttävä kokemus, tapahtumassa on jotain vikaa. Tänne tulen sitten avautumaan, kumpaan kategoriaan mikäkin kokemus putoaa.

On tässä touhussa kuitenkin jotain syvällisempääkin syytä. Vaikka monelle ne eivät ehkä vaikuta riittäviltä. En ole koskaan tehnyt kännissä mitään radikaalisti typerää, joten toistuva morkkis ei ole syy. Olen kuitenkin tullut huomanneeksi, että vaikka humalassa ajatukseni eivät siirtyisikään tekoihin, jo niiden ajatusten olemassaolo on huolestuttavaa. En tiedä onko totta, että ihminen ei tekisi humalassa mitään mitä ei saattaisi tehdä myös selvinpäin, saati päteekö sama ajattelemiseen. Olen joka tapauksessa huomannut, että alkoholin vaikutuksesta ajatukseni menevät paljon helpommin väärille reiteille, vetävät vääriä johtopäätöksiä ja saavat minut uskomaan asioita joita en selvin päin uskoisi. Ja usein ne ajatukset jäävät vielä kummittelemaan pitemmäksi aikaa, pitkään vielä krapulan hälvettyä. Ja lopulta ne johtavat tekoihinkin, ei övereihin kännisekoiluihin, vaan paljon hienovaraisempiin huonoihin ratkaisuihin.

Jos siis etsitään jotain vakavampaa syytä tälle lakolle, niin siinä se on. Pääasiassa halusin kuitenkin vain testata itseäni. Samalla nähdäkseni miten suuri osa elämääni alkoholista on tullut. Tämän päätöksen sinetöi vielä se, että vietin tämän vuoden ensimmäisen päivän elämäni järkyttävimmässä krapulassa. Saattoi olla ihan myrkytystila, luulin ihan oikeasti kuolevani. Ja olen hyvin iloinen siitä ettei ainakaan vuoteen tarvitse kokea sitä samaa.